Tehtiin itse neliönmuotoinen keittiönpöytä...

Tässä postissa vihdosta viimein kuvia meidän uudesta keittiöpöydästä, joka tehtiin ihan itse alusta saakka. Tämä pöytä on ollut nyt käytössä jo syksystä saakka ja todettu just ihan täydelliseksi meille. Tosin vanhin poitsu totesi hyvin: "Nyt et voi enää käännellä pöytää vaihtelun vuoksi kun se on neliö." No niin totta! Mut ei haittaa!
Tuossa tilassa on ollut koko meidän asumisajan käytössä ns. normaali ruokapöytä, iso itsetuunattu sekin n.190x90cm. Vanhoja kuvia TÄÄLLÄ.
Tuohon mustan seinän kohtaan olin meidän talon rakennusvaiheessa suunnitellut erkkerin, jonka rakentamisesta luovuin asiantuntijan puheen vuoksi. No koska ne kulmat itse talossa maksavat niin paljon ja muuta *** blaablaa. Arvatkaa montako kertaa oon katunut, etten pitänyt päätäni suunnitelmieni suhteen!?!! Se raha. Kukapa ei haluaisi säästää rakennusvaiheessa jostain... No saisihan sen erkkerin tuohon vieläkin rakennettua, jos PURKAISI ULKOseinää ja löisi paljon euroja pöytään. No mutta siihen me ei kyllä nyt lähdetä.


No, nykyään me ei enää niin isoa pöytää tarvitakaan, joten aloin haaveilla uudesta, neliönmuotoisesta ruokapöydästä. Googlettelin netistä ja surffailin huonekaluliikkeiden sivuja, mutta sopivan kokoista pöytää en löytänyt mistään. Tahdon pöydän, jonka ympärille mahtuu tarvittaessa 8 henkilöä. Ja juu, löysinhän yhden kooltaan meille sopivan, mutta hintaa oli sellainen yli tonni :O Koko ois ollut just ehkä meille hyvä, vähän iso 140x140cm. 


Pöydän rakentamisen ajan meidän ruokailuhetkiä palveli pyöreä puutarhapöytä. Hitsi, ei ollut käytössä huono ollenkaan tuo pyöreäkään muoto! Paitsi, että meidän pöytä pitäisi olla halkaisijaltaan 130cm, että se kelpaisi ja riittäisi meidän tarpeisiin. Joten taitaisi mennä tuolien kanssa tuo tila ahtaaksi. Keittiönpöytä kun on meillä se paikka missä tehdään läksyt, askarrellaan, ollaan tietsikalla, yms. Välillä (harvoin) leivotaankin. Kaiken keskipiste, niinku pitääkin!




No siis, pakkohan se on itse tehdä, jos ei löydy sopivan kokoista tai halua maksaa maltaita valmiista. Onneksi tuo mies suostui nikkaroimaan, vaikka ei mikään puuseppä olekaan. Ei se nyt voi olla niin vaikeaa tehdä itse, jos suunnittelen kaiken valmiiksi?!? Sen kun ruuvaat vaan kasaan? =naisen näkökulma.
(Ei se vissiin ihan niin oo... vaikken ihan ymmärräkään miksei?!?)


Mieleinen lopputulos! Onnekseni löysin suht mieluiset pöydänjalat kirpparilta, vanerilevy käytiin sahauttamassa Puukeskuksessa  ja siitä vanerista jäi vielä toteutettavaakin.
Yksi keittiönpöytä on meitä itsetehdyn laminaattikannen kanssa palvellut monta vuotta, joten nytkin halusin ehdottomasti sellaisen kannen. Tuota kannen kuosia valitessa kävi hetkisen mielessä ihana marokkolaistyylinen kuvionti, mutta päädyin sitten kuitenkin vaalean harmaaseen, hieman puunsyitä näyttävään pintaan. (Eli vanerilevyn päälle laitettiin laminaatista kansi.) Mä kuitenkin olisin ajan myötä kyllästynyt vahvaan kuviontiin. Saahan sitä vaihtelua sitten tableteilla ja pöytäliinoilla jos tahtoo...

Meidän pöydän kooksi tuli lopulta n.135x135cm. Mun suunnitelmassa lukee 130x130, mutta se on ihan sama noiden senttien kanssa kun itse tekee. Tuohon pöydän keskelle mahtuu mukavasti tarjottavat ynnä muut koristeet. En ole koristuksia tottunut keittiönpöydällä pitämään juurikin sen ahtauden vuoksi, mutta nyt niitä voi huoletta tuohon laitella.
Pöydänkulmia pitää vielä vähäsen hioa ja siistiä, mutta muuten tämä on käytössä osoittautunut täydellisen kokoiseksi ja muotoiseksi.


Pöytä on meille just täydellinen.

Rustic Rattan lamppu...


Noin vaan meni joulu ja vaihtui vuosikin. Blogille en oo jaksanut suoda oikein ajatusta kauan ja tuossa kun täyttäminen kalenteriin alkuvuoden menoja, niin ajankäytöllisiä haasteita on tiedossa...
Mutta meille on kotiutunut mm. uusi kattolamppu! Tämän ostoksen tärkeyden sain perusteltua sillä, että haluan tuon ankanperseenhöyhenistä tehdyn lampun pois keittiönpöydän päältä. Siis niistähän se on osin tehty! Yäk! Vaikka itse teinkin.
Siirtynee makkarin kattoon.



Kuin ihmeen kaupalla sain isännän hypnotisoitua asentamaan lamppua heti kun kotiuduttiin, vaikka kello oli jo puoli yhdeksän illalla. Ajattelin sen olevan nopea toimitus, tyyliin pistoke kattoon... Pari askelta taakse ja uuden lampun ihailua. Joo no se ei todella mennyt noin. Siis miten ihmeessä tuo köysi minkä varassa varjostin roikkuu, on noin pitkä? Se riippui parin sentin päässä pöydän pinnasta! Vaikka en sen kummemmin mitään valaistukseen liittyviä sääntöjä tiedäkään, niin sen tajuan, ettei se nyt noin voi olla.  Eikä köyttä voinut pätkäistä poikkikaan menettämättä kiinnityshommeleita. Aloin sitten väsäämään köyteen solmuja.



Asiat johtivat lopulta siihen, että pari (3!!!) nippusidettä on nyt upouudessa Riviera Maisonin lampussa. Huoh.
Onneksi ne on sentään mustia, niin näyttävät ikäänkuin kuuluvan tuohon.



Mutta siellä se nyt komeilee! Olen tuota lamppua hiniöinyt jo kaaauan, ainakin vuoden. Tai puoli, jolloin pongasin sen jostain kuvasta.


Kivaa viikkoa!