Vanhoja olkkarikuvia


  
No sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Vai miten se meni? Mä oon nyt täällä eniveis selannut vanhoja blogikuviani ja muistellut kaikkea. Aloitin blogini  2010 ja siis noin 4 vuotta on takana enemmän ja vähemmän aktiivista bloggailua. Portaaliin siirtymisen myötä blogia on tullut päiviteltyä noin 3 krt viikossa, eli paljon säännöllisemmin kuin alussa. Plus ne alun postit/kuvat on jääneet tonne bloggerin syövereihin, valitettavasti. Silloin ihan alussa taisi tekstit kuvineen ilmestyä kerran viikossa? No onhan tää nyt välillä hankalaa, otat mielestäsi kivoja kuvia jostain, mutta et keksi mitään järkevää kirjoitettavaa... Tai sit sulla ois asiaa, mutta kuvailu ei onnistu, kun on sotkua joka paikassa tms. Etkä keksi mitä kuvailisit. Ja sitkun nää edellä mainitut asiat natsaisivat yhteen, ei ole sitä omaa tietsikka-aikaa... HUOH!!! Työ, harrastukset, ruoanlaitto, pyykit, siivous,  sun muut jutut!
Näiden asioiden kanssa on nyt tasapainoiltu vuosia ja täällähän sitä vieläkin silti roikutaan! Huray!

Oon aina tykännyt sisustamisesta. Jo pikkutyttönä saatoin kääntää huoneeni järjestystä viikoittain. Muistan kun kerran kaivelin iskän autotallista valkoisen maalipurkin vanhempien ollessa töissä ja heti koulun jälkeen maalasin huoneeni ällöttävän ruskeat ikkunankarmit valkoisiksi. En enää muista mikä olikaan vanhempieni reaktio, varmaan ihan tositosi positiivinen, tai jotain  :D




 Oi sitä onnea aikoinaan, kun miehen kanssa päätettiinkin rakentaa oma koti! Pitkään nimittäin katseltiin valmiita myynnissä olevia taloja. Niitä vanhoja ja ihan upouusiakin. Talopaketti ei koskaan ollut meidän haaveissa ollenkaan. Juu ei kiitti meille. YÄK, anteeks vaan. Toi olisilloin eka reaktio pakettitaloihin. :D Nyt tietäen paremmin, en ikinä rakentaisi itse!
Olisi siis kuvitellut, että mulla olisi sitten ollut intoa suunnitella yötä päivää sisustusratkaisuja ja rakenteita/huonejärjestyksiä yms. uuteen MEIDÄN kotiin. Pohjat saatiin joten kuten suunniteltua. Mutta olin aikalailla raskaana tuolloin ja 1-vuotiaan, vaativan ja vilkkaan pienen pojan äiti. Sekä vanhin poitsu aloitti silloin ekaluokan. Huh, nyt kun mietin jälkeenpäin asioita, niin huhhei, aikas hienosti me ollaan selvitty! Ja ihan jees tupa rakennettu, tällä mun vajavaisella suunnittelullakin. Eikä ketään ei oo tarvinnut kärrätä Törnävälle lepäilemään!!! *HAHaaa*  JEiii :D 
Tämmöinen meidän oma rakas koti kuitenkin saatiin aikaiseksi noin vuodessa.


 Paljon on juttuja mitkä tekisin/suunnittelisin toisin talossamme nykyään, mutta kyllä tää meille kelpaa! Kaikkea kun EI voi saada. Talo on rakennettu pitkästä tavarasta ja pitkälti/kaikki itse suunniteltukin. Omaa työvoimaa oli mieheni ja hänen isänsä. Kaivurihommissa isäni, joka muokkasi meidän pihamme siedettäväksi. 
Ois kiva sanoa, että nyt on jo talo maksussa, mutta kylläpä tässä velkavuosia on jäljellä jokunen vielä kuitenkin 7-vuoden asumisen jälkeenkin :) Mutta mitäs tuosta, asuminen nyt maksaa aina täällä Suomessa.



Meillä ei oikeastaan koskaan sisustella rahalla, vaan löydöillä ja kekseliäisyydellä. Itse asiassa ois aika tylsääkin, jos vois vaan kaupasta hakea kaiken haluamansa. Ei mun juttu ollenkaan. Ois toki ihanaa, jos olis jotain perintöhuonekaluja tai vanhoja aarteita! Mutta niiden uupuessa, on vaan ite keksittävä mieluisia juttuja kotiin.




Kiinnostaako teitä edes meidän vanhat kotikuvat? Huutakaa hep jos kiinnostaa! Onko siellä lukijoita näiltä vanhoilta blogiajoilta jäljellä? Ne hiljaisetkin? Muutamat lukijat toki tiedänkin :)
Tämän postin kuvat on otettu vanhalla pokkarilla, joten älkäähän arvostelko laatua näissä kuvissa. Harrastushan tämä on mulle edelleen, ammattikuvaajat on sitten erikseen. Jännää oli tuolloin 2010 ensimmäinen posti lyödä eetteriin ja aika pitkälle siitä on kyllä päästy :) Hurjaa ja kivaa! Ammattimaista kuvaajaa ei musta ole kehittynyt näiden vuosien jälkeenkään. Tirsk*
Kivaa sunnuntaita!